Olen Minttu Puputti, SOS-lapsikylän perhehoidon ohjaaja. Perhehoidon ohjaajan työtehtäviini kuuluu perhehoitajien ja sijoitettujen lasten monipuolinen auttaminen arjessa. Lisäksi suunnittelen ja pidän erilaisia kerhoja ja ryhmiä.

Ennen SOS-lapsikylään siirtymistä olen työskennellyt lastensuojelun parissa yksityisellä puolella.  Perheeseeni kuuluvat avomieheni lisäksi 5 vuotias poikani sekä mieheni 11- ja 13-vuotiaat lapset. Lisäksi perheemme arkea ilahduttaa myös kaksi kania, joista toista pidän välillä mukana työssäni.  

Lapset ovat elämässäni aina olleet niin arjessani kuin työssänikin ykkössijalla. Siksi myös aikoinaan hakeuduin opiskelemaan sosionomiksi ja erikoistuin lastensuojeluun, koska yksikin autettu lapsi voi olla koko elämän mittainen menestystarina.  Kuten varmasti kaikille sosiaalialan ihmisille työ on enemmän kuin työ. Se on kutsumus auttaa niitä jotka sitä tarvitsevat.   

Olen työskennellyt nyt SOS-lapsikylällä hieman yli viikon ja olen kokenut uuden työni hyvin mielenkiintoisena, inspiroivana sekä ammatillisesti kehittävänä. SOS-lapsikylässä työskentelee ammattitaitoinen moniammatillinen työryhmä ja olen onnekas päästessäni työskentelemään järjestössä, jonka arvot tuntuvat omiltani.  Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että lapset tarvitsevat vain rakkautta. SOS-lapsikylätyö Suomessa kirjassa kirjoitetaan, että lapsi tarvitsee ainakin yhden oman, pysyvän aikuisen. Aikuisen, joka merkitsee pysyvää ihmissuhdetta, turvallisuutta ja rakkautta.  Kirjaa lukiessani tiesin, että olen tullut juuri oikeaan paikkaan.  Paikkaan, jossa viljellään tavallista rakkautta.